Pehkonen
Maareformin pääarkkitehti
Jokioisten kartanon omistus oli aikojen saatossa siirtynyt aatelissuvuilta aatelittomille ja vuonna 1907 Suomen rikkaimman miehen, Alfred Kordelinin omistukseen. Tämä käytti kartanoa lähinnä tulolähteenä ja Kordelinin kuoleman jälkeen Jokioisten kartano siirtyi Suomen valtion omistukseen 1.8.1918.
Kartano uskottiin kolmimiehisen hoitokunnan huostaan ja sen johtoon tuli senaattori E.Y.Pehkonen. Hän toimi kansanedustajana, mutta luopui siitä tehtävästä omistautuakseen kokonaan kartanoyhtiön asioille. Pehkonen siirtyi asumaan Jokioisille ja kantoi suurimman vastuun kartanon asioiden järjestelystä ja toteutetusta suuresta maareformista.
Hoitokunnan ensimmäisiä tehtäviä oli suorittaa lohkominen, palstoitukset ja tarvittavat torppien siirrot. Lohkomistyötä johti maanmittausinsinööri J.A. Berlin joka oli kokenut ja taitava maanmittari ja oiva pari E.Y. Pehkoselle.
Yhdessä he toimivat toteutetun maareformin pääarkkitehteinä. Kartanoon kuului 430 torppaa ja lampuotitilaa, 208 mäkitupa-aluetta sekä 32 sukuoikeus- ja 12 verorälssitilaa.
Sukuoikeus- ja verorälssitilat, torpat sekä mäkitupa-alueet myytiin kohtuuhintaan pitkäaikaisin lainoin itsenäisiksi tiloiksi.
Kauppakirjojen allekirjoittaminen Jokioisten kartanossa 3.1.1921 oli mieleenpainuva tilaisuus:tuolloin päättyi miespolvia kestänyt ja lukemattomat kiistat aiheuttanut Jokiläänin tilallisten alustalaiskausi. Kansa oli kokenut sen vääräksi ja mielivaltaiseksi
Viljelytilojen lisäksi muodostettiin melkoinen määrä asuntopalstoja ja –tontteja. Suurimmat maakaupat olivat Ferrarian tehdas- ja tonttialueen kauppa ja kaupat siirappitehtaan ja seurakunnan kanssa. Uusia viljely- ja asuntotiloja muodostettiin myös Jokioisten kartanon entisille maatyöläisille.
Maareformi saatiin päätökseen vuonna 1922 ja vapautumisen juhlaa vietettiin 22.3.1922. Maareformi aloitti koko Jokiläänin historiassa uuden vaiheen jota leimasi pienviljely, heräävä yritteliäisyys ja sen mukana taloudellinen ja sosiaalinen edistyminen.
Pehkosen tavoitteena oli keskimäärin 30 hehtaarin tilakoko joka takaisi riittävän elinkelpoisuuden ja siksi pientilallisten tuli saada halpakorkoista lainaa lisämaan ostoa varten. Asuntolainoituksen avulla pienviljelijät saivat hankkeensa rahoitetuksi. Tämä näkyi ahkerana uudisrakentamisena, peltojen raivaamisena ja kunnostamisena. Peltoalat kasvoivat enemmän kuin Hämeessä keskimäärin ja karjatalous vielä selvemmin. Merkittävin oli maataloustekniikan kasvu. Jokioinen oli päässyt taakan alta ja se näkyi.
Pehkonen toimi myös kunnanvaltuuston puheenjohtajana ja hänellä oli keskeinen osa pienviljelijäkoulun saamisessa Jokioisiin. Pehkonen palkkasi lohkomistyön loppuvaiheessa kartanoon maatalousneuvojan , jonka toimialueena oli koko Jokilääni. Hän osallistui itsekin maatalouden neuvontatyöhön Jokioisten Maamiesseuran esimiehenä. Hän oli mukana myös osuusmeijerin, osuusliikkeen ja –kassan perustamisessa ja monissa muissa hankkeissa.
Kartano menetti entisen mahtiasemansa, mutta sen asema oli taloudellisesti ja henkisesti yhä keskeinen. Kartanon maille ja tiloihin sijoitettiin maatalouskouluja ja maatalouden tutkimustoimintaa. Niiden mukana Jokioisiin muutti henkilöitä, joilla oli eri alojen tietotaitoa ja Jokioisiin tehtiin opintoretkiä Baltiasta asti.
Kartanon hoitokunta toimi vuoden 1921 loppuun ja Pehkonen hoiti kartanon asioita toimitusjohtajana vuoteen 1925 jolloin siirtyi Oulun läänin maaherraksi.
E.Y.Pehkonen viipyi Jokioisilla vain muutaman vuoden, mutta tuona lyhyenä aikana hän ehti panna vireille ja toteuttaa monia kunnan tulevalle kehitykselle merkittäviä hankkeita.
Jokioisten historiassa hän oli von Willebrandin ohella epäilemättä merkittävin yksittäinen vaikuttaja.
Kirj. Laila Liski
Lähde: Jokioisten historia Kartanosta kunnaksi