Kartanon ja kunnan historiaa
Jokioisten historia on pitkälti Jokioisten kartanon historiaa. Pysyvä asutus syntyi Jokioisiin 1300-luvulla. Kartano perustettiin vuonna 1562, jolloin kuningas Erik XIV antoi Portaan pitäjän Jokioisten neljänneskunnan läänitykseksi Klaus Kristerinpoika Hornille. Omistajina olivat myöhemmin monet tunnetut suvut kuten Flemingit , Kruusit , Reuterholmit ja Mannerheimit. Mahtavimpana kartanon kehittäjänä jäi historiaan kuitenkin maaherra, kenraalimajuri von Willebrand.
Maaherra von Willebrand oli tarmokas ja aikaansaapa henkilö, joka edeltäjistään poiketen myös asui Jokioisilla ja jonka työn jäljet ovat edelleen nähtävänä ja käytössä. Hänestä Jokioisten kartano sai omistajan, joka aloitti Jokioisten teollistamisen ja teki nopeasti Jokioisista yhden Hämeen merkittävimmistä teollisuuspaikkakunnista.
Kartanon alueella toimi tiilitehdas, panimo ja viinanpolttimo.
Maaherra Willebrand kehitti maanviljelystä ja karjanhoitoa: 1790-luvun lopulla valmistui kartanoon rapattu Suomen ensimmäinen parsinavetta.
Kartanon uuden päärakennuksen rakentaminen aloitettiin vuonna 1794.Tämä 30 huoneen rapattu tiilirakennus on varhaisin uusklassisen kartanotyylin edustaja Suomessa ja aikanaan se oli Suomen toiseksi suurin rakennus.
Kolmikerroksinen viljamakasiini siirrettiin tarinan mukaan Suomen sodan aikana Humppilasta yöllä, kun tiedettiin venäläisten sotajoukkojen olevan tulossa. Tapaus naamioitiin Humppilassa tulipaloksi. Alueen talonpojat veivät hevoskuormalla olkia mennessään ja toivat hirsiä tullessaan. Oljet jätettiin viljamakasiinin paikalle palamaan ja kun venäläiset tulivat, oli paikalla vain savuava kasa. Näin saatiin oveluudella vilja pelastetuksi venäläisiltä ja myöhemmin makasiini pystytettiin Jokioisiin ja siihen tehtiin kellotorni.
Kartanon puisto periytyy 1600-luvulta. Päärakennuksen rakentamisen aikoihin suunniteltiin ympärille laaja puisto englantilaiseen tyyliin. Puiston eteläpuolelle terasseille rakennetuissa suurissa kasvihuoneissa kasvatettiin monia eksoottisia hedelmiä ja kasveja. Kasvihuoneet säilyivät 1900-luvulle asti.
Vuodet 1808-1809 olivat eräs Jokioisten historian monista käännekohdista. Suomi irrotettiin Ruotsin yhteydestä ja liitettiin autonomisena suuriruhtinasmaana Venäjään. Vuosi 1809 päättyi myös kenraali Ernst Gustaf von Willebrandin kuolemaan 58-vuotiaana kesken monien suunnitelmiensa. Puoliso Vendla hoiti kartanoa hänen jälkeensä kuolemaansa asti vuoteen 1820 ja hänen jälkeensä tila myytiin kahdelle vävylle.
Eri vaiheiden ja omistussuhteiden jälkeen Jokioisten kartano tuli vuonna 1907 Suomen rikkaimman miehen, Alfred Kordelinin omistukseen. Historian tuntemien dramaattisten tapahtumien jälkeen kartanon omistus siirtyi valtiolle elokuussa vuonna 1918 ja se oli edelleen yksi Suomen suurimmista tiloista käsittäen yli 32000 hehtaaria.
Kartanon hoitokunnan johtoon asetettu senaattori E.Y. Pehkonen kantoi silloin suurimman vastuun kartanon asioiden hoidosta ja 1920-luvulla toteutetusta maareformista. Kartanosta lohkaistiin silloin 950 itsenäistä tilaa. Senaattori Pehkonen viipyi Jokioisilla vain vuoteen 1925, mutta tuona lyhyenä aikana hän ehti panna vireille ja toteuttaa monia kunnan tulevalle kehitykselle merkittäviä hankkeita.Von Willebrandin ohella senaattori Pehkonen epäilemättä oli Jokioisten historian merkittävin yksittäinen vaikuttaja.
Maareformiin päättyi vuosisatoja ja miespolvia kestänyt torppariaika. Alustalaiskausi oli aiheuttanut lukemattomat kiistat ja kansa oli kokenut ajan vääräksi ja mielivaltaiseksi. Maareformista alkoi Jokiläänin historiassa uusi vaihe, koko väestöä koskettava taloudellinen ja sosiaalinen edistyminen.
Nykyisin kartanon alueella toimivat Maatalouden tutkimuskeskuksen eri laitokset ja 200-vuotinen päärakennus toimii laitoksien hallintorakennuksena. Kauan sitten Jokioisten kartanossa alkanut kehitystyö jatkuu voimakkaana ajastaan edellä nykypäivän ja huomisen hyväksi.
Kirj. Laila Liski
Lähde: Jokioisten kunnan historia Kartanosta kunnaksi
Maatalouden tutkimuskeskuksen työ jatkuu osana Luonnonvarakeskus LUKEn työtä. Toiminnot sijaitsevat vuoden 2018 alusta tutkimuskeskuksen muissa tiloissa kartanoalueen läheisyydessä. Vanhat kartanopihan rakennukset samoin kuin päärakennus on valtion kiinteistöyhtiö Senaatti-kiinteistöjen hallussa.