Miina Sillanpää
Jokioisten kappeliseurakunnassa, Ojaisten kylän Sillanpään torpassa kesäkuun neljäntenä armon vuonna 1866 syntyi tyttövauva. Hän oli vanhempiensa Juho Riktigin ja vaimonsa Leenan os. Roth seitsemäs lapsi. Hänen jälkeensä syntyi vielä pari lasta lisää. Tytöstä tuli nimeltään Vilhelmiina. Ajat olivat kovat: nälkävuodet ahdistivat ja toimeentulo oli muutenkin niukkaa.
Lasten olot ovat kovasti muuttuneet Vilhelmiinan ajoista. Vilhelmiina pääsi pariksi vuodeksi kiertokouluun, josta hän selviytyikin kiitettävästi. Eskarit ja peruskoulut olivat tuntemattomia. Sitten olikin jo lähdettävä ansioon. Vilhelmiina oli silloin 12-vuotias. Töitä löytyi Forssan puuvillatehtaassa. Lapset tekivät samanlaisia vuoroja kuin aikuisetkin, myös yöllä. Onneksi työsuhde-etuna oli oikeus käydä tehtaan koulua. Vanhemmat oppilaat opettivat nuorempiaan, opettajia oli vain yksi.
Neljän vuoden jälkeen puuvillatehdas vaihtui Jokioisten naulatehtaaseen. 18-vuotiaana Vilhelmiinalle tarjoutui mahdollisuus lähteä Porvooseen piikomaan WSOY:llä töissä olevan kielenkääntäjä Aatto Suppasen perheeseen. Lähtiessään kotoaan hän kirkkoherranvirastossa halusi paperiinsa nimen, jonka hän itsekin osaa lausua. Niinpä Vilhelmiina Riktigistä tuli isänsä torpan nimen mukaan meidän tuntemamme Miina Sillanpää.
Miinalla oli elämänsä aikana monta työtehtävää ja monta luottamustointa. Hän oli ammatiltaan tehtaantyöläinen (1878-1884), palvelijatar ja talousapulainen (1884-1899), Helsingin Taloustyöntekijäin Yhdistyksen Palvelijatarkodin ja paikanvälitystoimiston hoitaja (1900-1915), Osuusliike Elannon ruokalain ja kahvilain tarkastaja (1916-1932) sekä Sosialidemokraattisen Työläisnaisliiton sihteeri (1932-1936).
Töittensä ohella hän toimi kansanedustajana 1907-1910, 1914, 1917, 1919-32, 1936-47, yhteensä 38 vuotta. Kun hänet valittiin Suomen ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan 1907, hän oli yksi yhdeksästätoista naisedustajasta. Eduskunnan ikäpuhemiehenä hän toimi kaksitoista kertaa. Väinö Tannerin hallituksessa Miina Sillanpää oli II sosiaaliministeri. Samalla hän oli Suomen ensimmäinen naisministeri. Muutenkin hän sai raivata naisille tietä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
Miina Sillanpää oli varsinainen tarmonpesä. Hänen huomiotaan ei jakanut oma perhe, vaan hän suuntasi kaiken energiansa vähäosaisten olojen parantamiseen. Tätä työtä hän teki monin muodoin ja monilla aloilla. Kansanvalistaja hänessä pääsi valloilleen Palvelijatar -lehden vastaavana toimittajana vuosina 1905-06, Työläisnaisen päätoimittajana 1907-16 ja Toverittaren päätoimittajana 1922-43. Luottamustoimia Miina Sillanpäällä oli runsaasti. Hän toimi mm. Helsingin Palvelijataryhdistyksen (myöh. Taloustyöntekijäin Yhdistyksen) varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana 1900-1952, Helsingin kaupunginvaltuustossa 1919-1921, 1924-1926 ja 1933-1936, lastensuojelulautakunnan varapuheenjohtajana vuosina 1919-36 sekä kotitalouslautakunnan jäsenenä vuosina 1929-1939. Hän oli myös Hyvösen lastenkodin johtokunnan puheenjohtajana 1926-1947, aina siihen asti, jolloin lastenkoti siirtyi Helsingin kaupungille.
Miina Sillanpää ei ollut poliittinen teoreetikko, mutta käytännön työssä omalla tavallaan aktiivinen puolueen jäsen. 1918 sodan aikana Sillanpää piti matalaa profiilia ja säilytti kunnioituksensa myös porvareiden keskuudessa. Hän oli Sosialidemokraattisen puolueen puoluetoimikunnan jäsen 1918-1919 ja 1933-1940 sekä toimi Sos.dem.Naisliiton ja Sos.dem. työläisnaisliiton puheenjohtajana. Helsingin Ensi Kodin ja Ensikotien liiton puheenjohtajana hän oli vuosina 1936-1952. Osuusliike Elannon hallintoneuvoston jäsenenä 1905-1915 ja 1933 sekä hallintoneuvoston puheenjohtajana hän toimi vuonna 1945. Kulutusosuuskuntien Keskusliiton johtokunnan jäsenenä vuosina 1935-1947. Presidentin valitsijamiehenä Miina Sillanpää oli vuosina 1925 ja 1931.
Hänelle myönnettiin talousneuvoksen arvo v.1939 ja Suomen Kulttuurirahaston suurpalkinto v.1951.
Miina Sillanpää kuoli vuonna 1952. Hänet on haudattu Jokioisten hautausmaalle.
Kuva on hänen hautamuistomerkistään.